Huoli

Näyttelyteksti Helmi Remeksen samannimiseen näyttelyyn Gallery G12 Helsingissä (2017) ja Embassy of the Republic of Bulgaria to the Republic of Finland (2018)

Huoli on mielenkiintoinen käsite. Äkkiseltään sen merkitys assosioituu arkisiin lausahduksiin hetkellisistä tunnetiloista tai mielialoista. Joku on huoleton. Joku taas huolestunut. Jollain on huolia.

Toisaalta se viittaa johonkin hetkellistä tunnetilaa syvällisempään tapaan suhtautua maailmaan ja omaan olemassaoloon.

Joku huolehtii, että jokin tärkeä asia on niin kuin sen pitää olla. Jollekulle voi sanoa: ”pidä huolta itsestäsi”. Suomen kielessä saattaa joskus kuulla kauniin ja napakan anglismin: ”pidä huolta” (engl. take care). Tässä ei enää puhuta hetkellisistä tunnetiloista tai mielialoista.

Pahamaineinen filosofi Martin Heidegger piti huolta (saks. Sorge) inhimillisen olemassaolon kannalta perustavanlaatuisena käsitteenä. Uppoamatta täydellisesti Heideggerin omituiseen kieleen ja käsitteistöön, ajatuksen pääpiirteet voi yrittää kiteyttää seuraavasti.

Asiat, joista sanomme, että ne ovat olemassa maailmassa, ovat ensisijaisesti olemassa käytännöllisen toiminnan kontekstissa. Toisin sanoen, ne ovat olemassa välineenä. Asiat ovat olemassa toimiessamme niiden kanssa. Ennen tätä maailman on jo täytynyt avautua merkityksellisenä ympäristönä inhimillisille käytännöille. Tällaista avautuneisuutta Heidegger kutsuu sanalla Dasein (täällä-olo).

Daseinia voi siis ajatella inhimillisenä olemassaolona. Heidegger kutsuu Daseinia tai sen erästä aspektia myös maailmassa-olon tapahtumaksi. Oleva, eli se mitä maailmassa on, ei voi itse luoda omaa läsnäoloaan, jossa voisimme sen kohdata. Oleva tulee läsnäolevaksi vasta suhteessaan inhimilliseen olemassaoloon, se tulee läsnäolevaksi maailmassa-olemisen tapahtumassa. Vasta ihminen avaa maailman.

Heideggerin mukaan on kuitenkin niin, että ihminen on omassa jokapäiväisyydessään anonyymi ”kuka-tahansa”. Kuka-tahansa elää maailmassa, tai oikeammin, elää maailmaa, jossa ”jokainen on toinen ja kukaan ei ole oma itsensä”. Vasta kun ihminen kykenee ajattelemaan oikealla tavalla omaa rajallista olemassaoloaan ja omaa kuolemaansa, ihminen saavuttaa oman olemassaolonsa varsinaisuuden.

Yllä kuvattua inhimillisen olemassaolon, eli Daseinin jokapäiväisyydestä kohottautunutta kokonaisuutta Heidegger kutsuu huoleksi. Heideggerin kieli on hankalaa ja luotaan työntävää. Heideggerin ajatuksessa on kuitenkin jotain puhuttelevaa. Kun sanomme tärkeälle ja rakkaalle ihmiselle ”pidä huolta”, haluamme sanoa: älä vajoa keneksi tahansa, koska elämä on lyhyt ja arvokas. Pidä huolta itsestäsi ja olemassaolostasi. Pysy itsenäsi, koska en rakasta ketä tahansa. Rakastan maailmaa, jonka avaat.

Huolen pitäminen viittaa myös toisenlaiseen ihmisen olemassaolon erityispiirteeseen. Ihminen ymmärtää eläimiä paremmin, että myös tulevaisuudesta voi ja täytyy pitää huolta. Ihminen ei esimerkiksi kajoa kylvösiemeniin, vaikka perheellä olisi nälkä. Perhe kärsii nälästä. Joku ehkä kuolee. Se on uhraus. Ihminen, joka pitää huolta, valmistaa astian, johon siemenet säilötään. Huolen pitäminen on sitä, että opettaa lapselle, miksi kylvösiemeniä ei saa syödä, vaikka on nälkä. Huoli ei siis ole kärsimyksen pitämistä loitolla tai tunnepitoista voivottelua kärsimyksen kohdatessa. Huolenpito on sen tekemistä todeksi, että sinun olemassaolosi ei ole yhdentekevää. Se mitä jätät jälkeesi, ei ole yhdentekevää.

Sinä kyllä tiedät kuolevasi. Ennen kuolemaasi sinulla on ponnistuksesi ja tehtäväsi, huolesi. Niiden vuoksi pystyt kestämään väistämätöntä kärsimystä.