Katso, rituaali.

Julkaistu Kiasman URB lehdessä (2015)

1.

Katso taiteen ja rituaalin yhteistä historiaa. Niiden sulautumista toisiinsa. Kysymykset niiden suhteesta värittyvät vahvoilla mielleyhtymillä ja mielikuvilla. Oletuksia tekisi mieli juhlia johtopäätöksinä heti kun… no, katso vaikka.

2.

Katso luontodokumenttia. Katso kun sir David Attenborough esittelee vesilintujen soidinrituaaleja. Linnut osoittavat hellyyttä ja kiintymystä toisiaan kohtaan yksityiskohtaisella koreografialla.

Katso miten paratiisilinnut houkuttelevat parittelukumppaneita koristelemalla pesäreviirejään ja esittämällä toinen toistaan ihmeellisempiä performansseja. Katso tanssia ja sulkaloistoa. Kuuntele laulua. Ritualisoitunutta kiimaa.

3.

Katso sitä tapaa, jolla 1950- ja 1960-luvuilla eurooppalaiset avantgardetaiteilijat kävivät vakiintuneiden moraalikoodistojen kimppuun. Kyseenalaistamalla vakiintuneet taidekäsitykset, he koettelevat vielä meidänkin käsityksiämme siitä, mitä taide voi olla. Miten he sen tekivät? Käymällä käsiksi taiteeseen liittyviin rituaaleihin.

Katso itävaltalaisen Hermann Nitsch:n Das Orgien Mysterien Theateria. D.O.M.T. hylkäsi 1950-luvulla vanhat taide- ja esitysrituaalit ja korvasi ne alkukantaisilla, ikonografisilla rituaaleilla, joiden lisäefekteinä nähtiin roppakaupalla raatoja ja sisäelimiä, väkivaltaa ja seksiä. Eurooppalainen mielikuvitus eli tuhon pelossa. Vakiintunut taide tarjosi pakoa todellisuudesta. D.O.M.T. tarjosi totuutta lautasella, raakana.

Kysyttäessä rituaalin ja taiteen suhdetta oman aikamme nykytaidekeskustelussa kiinnostuksen kohteet vaikuttavat latistuneen arkisempiin rituaaleihin. Rituaaliksi lasketaan puhekieltä seuraten mitä tahansa ruuanlaitosta puhumiseen.[i] Arkisista tapahtumista kiinnostuneet taitelijat kuten Tino Sehgal ja Lee Mingwei valottavat ihmisten arkea uudesta näkökulmasta ja tekevät sen eri aspekteja näkyviksi nimenomaan arjen rituaaleina. Puhetavassa kaikuu arvatenkin nostalgia 1960-luvun taideteorioita ja manifesteja kohtaan. Merkitys vaan on kadonnut.

Kun rituaalin merkitys muuttuu näin radikaalisti, kysymys taiteen ja rituaalin suhteesta trivialisoituu.

4.

Katso uskonnollisia, hengellisiä tai muita dogmaattisia yhteisöjä. Ne eivät keskity tutkimaan rituaalejaan vaan toistamaan, ylevöittämään ja varjelemaan niitä.

Katso taidemaailmaa. Onko se tällainen yhteisö?

5.

Katso taas eläintä, käytöksen ritualisoitumista. Eläin kanavoi voimakkaita ärsykereaktioita selviytymisen kannalta suotuisaan muotoon. Eläimelle ei ole useinkaan suotuisaa hyökätä kilpailevan lajitoverin kimppuun loukkaantumisen ja kuoleman uhalla. Viettireaktio ritualisoituu maan kaapimiseksi. Väkivallan sijaan toteutuu performanssi sen uhasta. Vietti kanavoituu vietin kommunikoinniksi. Eläin esittää seremoniallisen performanssin, joka antaa mahdollisuuden perääntyä ja kaapia maata toisenkin kerran.

Katso sitten traditionaalisen thainyrkkeilyn tai vaikka Uuden-seelannin rugbymaajoukkueen seremonioita. Väkivalta ritualisoituu taiteeksi.

6.

Katso viettikäytöksen ritualisoitumista laajempana sosiaalisena ilmiönä. Yksittäisten reaktioiden kanavoitumisen moninkerta saa ulkopuolelta asetetun sosiaalisen kontrollin piirteitä. Laumassa olemisen suotuisat piirteet perustuvat tiettyyn pisteeseen asti tälle kontrollille. Laumassa ei tapella, vaikka väkivallan uhka ja pelko ovat läsnä. Muristaan ja vilautellaan kulmahampaita. Rituaalisoituneista käytösmalleista – performansseista – rakentuu sosiaalinen järjestys.

7.

Kun rituaalista poistaa performanssin, syntyy abstrakti Laki.

Kun rituaalista poistaa Lain, syntyy autonominen esitys: Taide.

8.

Silti, katso taidetta. Katso teosta. Mikä siinä on taidetta ja mikä rituaalia? Mikä vallankumousta oman pääsi sisällä? Mikä sponttaania hurmosta?

Eikö taideteos ole liikuttanut sinua niin syvästi, että olet vain vaivoin saanut reaktiosi pakotettua joksikin sosiaalisesti hyväksytyksi rituaaliksi? Etkö ole kanavoinut itkusi ja kaipuusi käsien yhteen hakkaamiseksi? Etkö ole pakottanut kehoasi taidemuseon hiljaisuuteen, vaikka olet teoksessa nähnyt kuoleman ja sisälläsi on kiehunut huuto ja riemu?

9.

Ja katso, minkälaisten kyseenalaistamattomien ja näkymättömien rituaalien on täytynyt tapahtua, ennenkuin tämä tai tuo teos on tällä tavalla esillepantu ja sinut on päästetty sen äärelle? Ja minkälaiset rituaalit on läpi käyty ennenkuin taiteilija on hyväksytty lavalle ja pääsyliput laitettu myyntiin?

Montako ylevöitettyä ja varjeltua rituaalia ennenkuin taiteilija hyväksytään taiteilijaksi ja teos taiteeksi? Ja montako tilaisuutta raa’an totuuden esittämiseen on menetetty?

---

[i] Tämä on aito esimerkki MoMan taannoin järjestämästä keskustelutilaisuudesta, jossa Tino Sehgal ja Lee Mingwei puhuivat työskentelystään. http://www.moma.org/explore/multimedia/audios/156/1668 (21.5.2015).